OUTOKUMMUN KAIVOS

Kaivosaluetta 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.

Outokummun kaivoksen 79-vuotinen historia muodostui monitahoiseksi ja -vaiheiseksi. Kaivos käsitti useita tuotantolaitoksia sekä tutkimus- ja suunnittelutoimintaa. Kaivoksen yhteyteen perustettiin myös muita Outokumpu-yhtiön organisaatioita, joista merkittävin oli Outokumpu Oy:n Malminetsintä.

Outokummun kaivoksesta muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä. Outokummun kaivoksen organisaatio piti sisällään historiansa aikana useitakin kaivoksia ja tuotantolaitoksia kuten Keretti, Vuonos, nk. Vanha kaivos, Hammaslahti sekä alkuaikojen kuparitehdas ja siihen liittyvät pienemmät malminnostopaikat.

Outokummun kaivoksen päätuote oli kuparirikaste, josta jatkojalostettiin muilla paikkakunnilla lopputuotteita. Suomessa olleet Outokummun kuparirikasteen jalostuspaikat sijaitsivat ensin Imatralla ja myöhemmin Harjavallassa ja Porissa.

Poikkeuksen jalostuksessa muodostaa kuparitehdas, joka tuotti vuosina 1913-29 kuparisia harkkoja, lankoja ja nauloja.

OUTOKUMMUN MALMI LÖYTYY

Vuori-insinööri Otto Trüstedt.

Outokummun kaivoksen juuret juontavat Rääkkylän pitäjään ja vuoteen 1908. Tuona vuonna ruopattiin Kivisalmen laivaväylää, ja ruoppaustöiden yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi.

Kivestä lähettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka arvioi näytteen sisältävät runsaasti kuparia. Aluksi kuparimalmiota etsittiin Rääkkylän ympäristöstä, mutta lopulta tutkimukset johtivat Outokummun alueelle.

Geologinen toimisto antoi tutkimustyön johdon vuori-insinööri Otto Trüstedtille. Hän päätteli, että Kivisalmen lohkare oli jääkauden irroittama kivi varsinaisesta malmista.

Trüstedt kiinnitti huomiota Kivisalmen lohkareen sisältämiin ja sen lähistöltä löytyviin kivilajeihin. Nämä johtolangat toivat hänet Outokumpuun.

Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt.

KAIVOSTOIMINTA ALKAA

Kuvan laitteen tyyppisellä kairalla Trüstedtin tutkimusryhmä löysi Outokummun kuparin.

Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi varmisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan.

Outokummun kupari sisälti keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti.

Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa jalostettiin maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamiin joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.

Kuparitehdas toimi vuosina 1913-1929 ja se oli Outokummun ensimmäinen teollisuuslaitos.

Kaivostoiminnan alkuvaiheessa vaikeudet olivat suuria. Vuonna 1917 koko kaivos siirtyi norjalaisten omistukseen. Hekään eivät onnistuneet luomaan tuottoisaa kaivosta eivätkä kannattavaa kuparitehdasta. Outokummun kaivos siirtyi takaisin suomalaisille vuonna 1921. Samalla kaivosyhtiön pääkonttori siirrettiin Outokumpuun, jossa se toimi aina 1940-luvun lopulle saakka.

Norjalaisten toimesta n. 12 km päähän Outokummun kaivoksesta rakennettiin oma satama ja sinne kapearaiteinen rautatie. Rata purettiin vuonna 1955.

OUTOKUMMUN KAIVOS KEHITTYY

Kuparitehtaan sulimoa kaivoksen alkuajoilta.

Vuonna 1921 Outokummun kaivoksen johtajaksi nimitettiin Eero Mäkinen. Hänellä ei ollut harhakuvitelmia kaivoksen silloisista olosuhteista. Mutta hän tunsi Outokummun mahdollisuudet. 1920-luvun loppuun mennessä Mäkinen oli saanut kituuttavan kaivoksen elvytettyä. Sitä ennen hän oli teetättänyt tutkimuksia, miten kaivoksen tuotantoa saisi nostettua.Tarvittiin uudet tehokkaammat tuotantolaitokset, joiden avulla maan alta kaivetusta malmista saataisiin arvokkaat aineet irrotettua parhaalla mahdollisella tavalla.

EERO MÄKINEN

Eero Mäkinen.

Vuorineuvos Eero Mäkinen syntyi vuonna 1886 Sortavalan maalaiskunnassa. Hän opiskeli muun muassa Ruotsissa kaivostekniikkaa ja toimi vuosina 1919-1921 valtion geologina.

Vuosi 1921 oli käännekohta Eero Mäkisen elämässä. Silloin hänet nimitettiin Outokummun kaivoksen johtajaksi.

1920-luku oli Eero Mäkiselle taistelujen vuosikymmen. Ei ollut helppoa vakuuttaa rahoittajia, että kaivostyö voisi tuottaa voittoa kotimaisin keinoin. Hän kuitenkin loi tarmonsa avulla syrjäisestä kaivoksesta suuryhtiön.

Eero Mäkinen oli myös kiinnostunut työntekijöistänsä. Hänestä työnantajan tuli taata alaisilleen mahdollisimman hyvät elin- ja työolosuhteet. Eero Mäkisen aikana kaivosyhtiö aloitti aikakaudelle modernien työläisasuntojen rakennuttamisen.

Työläisasuntoja Mustikkakorven alueella.

Vuonna 1946 Eero Mäkinen muutti Outokummusta Helsinkiin. Hän oli yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen. Esim. kahdesti hänet valittiin kansanedustajaksi (kokoomus), ja neljästi hän toimi presidentin valitsijamiehenä. Mäkinen kuului myös monien yhtiöiden hallintoelimiin sekä toimi lukuisissa yhdistyksissä. Vuonna 1952 hänet nimitettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi. Eero Mäkinen kuoli Helsingissä seuraavana syksynä.

Eero Mäkinen puhumassa Outokummussa vuonna 1952 porauskilpailujen yhteydessä. Vuorineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1936 ja Helsingin yliopiston tekniikan kunniatohtorin arvon vuonna 1949. Vuori-insinööriksi hän valmistui vuonna 1918 Tukholmassa, ja samana vuonna hänet valittiin valtiongeologiksi.

KASVUN AIKAA

Nk. Vanha rikastamo 1950-luvulla.

Uudet ajanmukaiset kaivostyömenetelmät kasvattivat Outokummun kaivoksen tuotantomääriä. Vuonna 1929 raakamalmin louhinta ylitti ensimmäisen kerran 100 000 tonnin rajan. Outokummun päätuotteen, kuparirikasteen, laatu parani koko ajan.

Toinen kaivosyrityksen menetykseen vaikuttanut asia oli kuparin maailmanmarkkinahinta.

Tosin 1930-luvun alussa yhtiöllä oli maailmanlaajuisen talouslaman vuoksi vaikeuksia, mutta Outokumpu-yhtiö selvisi lamasta ja vuonna 1932 Outokummun kaivos muutettiin osakeyhtiöksi - Outokumpu Oy:ksi.

Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930-50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Mutta Outokummun kaivos oli koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937-1953 932 hengestä 1142 henkeen. Ja vielä vuonna 1955 lähes 90 % yhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta. Noina aikoina Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.

Mökkivaaran tuotantolaitokset avattiin vuonna 1939. Siinä toimi mm. yhdistetty henkilö- ja malminnostohissi, kaivostupa, murskaamo ja korjaamotiloja. Klassististyylinen rakennuskompleksi räjäytettiin maan tasalle vuonna 1993.

KERETTI AVATAAN

Kuvassa Keretin kaivostorni, murskaamo, siilo ja rikastamo. Keretin tuotantolaitokset valmistuivat vuonna 1954. Keretin rikastamon päätuotteet olivat kupari- ja rikkirikaste. Tärkeinä sivutuotteina saatiin sinkkiä ja kobolttia.

Jäljellä olevan malmin järkevä kaivaminen vaati uuden nostokuilun. Vuonna 1950 päätettiin uuden kuilun rakentamisesta. Samalla haluttiin turvata Outokummun kaivoksen jatkuvuus. Uuden kuilun paikaksi valittiin tasainen hietakangas. Uutta paikkaa kutsuttiin Keretiksi. Taas oli tiedossa uudempaa ja nykyaikaisempaa teknologiaa. Myös vanhat louhintamenetelmät muutettiin tehokkaimmiksi ja turvallisemmiksi. Tehokkaalla koneistolla varustetun kaivoskuilun yhteyteen rakennettiin uudet tuotantolaitokset - murskaamo ja korkeatasoinen rikastamo. Nostotorni oli valmistuessaan Euroopan korkein, huikeat 96 metriä.

OUTOKUMMUN MALMION KAIVOKSET

Nk. Kumpu B:n nostotorni.

1920-luvun loppuun saakka Outokummun malmiosta nostettiin kiveä kolmesta paikasta, joiden nimet olivat Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C (Kaasilan kaivos). Vanhan kaivoksen valmistuminen syrjäytti nämä pienemmät alkuaikojen kaivokset.

Vanha kaivos sai väistyä Keretin valmistuessa vuonna 1954. Tosin jonkin aikaa rinnerikastamossa käsiteltiin vanhaa rikastejätettä ja 1970-luvun alkuun sitä käytettiin vielä koerikastamona. Kaunista kokonaisuutta ei jätetty heitteille. Vanha kaivostorni tuli näköalatorniksi 1960-luvun lopulla, ja saman vuosikymmenen alussa tornin juureen perustettiin kaivostyönäyttely. Koko alue otettiin matkailukäyttöön 1980-luvun puolivälissä.

Mökkivaaran räjäyttäminen vuonna 1993. Rakennuskompleksin oli suunnitellut Wäinö Gustaf Palmqvist.

Aikoinaan Mökkivaarasta louhittu malmi kuljetettiin Vanhalle kaivokselle rikastettavaksi köysirataa myöten malmikapoissa. Köysiradasta oli iloa myös Outokummun lapsille. Malmikappoja koristeltiin pajun oksilla ja hurjapäisimmät kokeilivat matkustamista kapoissa.

Keretin valmistuttua malminnosto Mökkivaaralta loppui. Tämän jälkeen sitä käytettiin betoniasemana ja huoltokuiluna. Vuonna 1993 Mökkivaaran rakennukset räjäytettiin maan tasalle kaivosyhtiön toimesta.

Keretin kaivostorni.

Keretin päässä malmi oli syvimmillään yli 300 metriä maan alla. Uutta kaivostornia ja nostokuilua ei rakennettukaan suoraan malmion päälle, kuten Vanhan Kaivoksen ja Mökkivaaran tornit.

Keretin kaivos valmistui vuonna 1954, ja se oli tuolloin Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Samalla arvioitiin Outokummun kaivostoiminnan loppupiste: kuparimalmia laskettiin riittävän 25 vuodeksi

Vanhan kaivos valjastettiin matkailun ja kulttuurin tarpeisiin viimeistään 1980-luvun puolivälissä, jolloin alueelle perustettiin Vuorenpeikonmaa-niminen matkailukohde. Huolimatta huimistakin kävijämääristä (eräänä vuonna yli 44 000), ajautui Vuorenpeikonmaa kuitenkin muutamassa vuodessa taloudellisiin vaikeuksiin ja sen toiminta lopetettiin 1990-luvun alussa. Tilalle tuli Vanha Kaivos -tuotemerkki.

VUONOKSEN KAIVOS

Outokumpu Oy:n Malminetsintä löysi vuonna 1965 noin viiden kilometrin päästä Outokummun keskustasta uuden kuparimalmion. Kaivoksen rakentaminen aloitettiin pari vuotta myöhemmin, ja tuotantolaitokset ja malminnosto olivat täysin valmiita vuonna 1971.

Vuonoksen kuparimalmi sisälsi kuparia noin 2-2,5 %. Tämän lisäksi kaivoksen yhteyteen tehtiin nikkeliavolouhos, joka toimi vuosina 1972-1977. Vuonoksen kaivos suljettiin vuonna 1985.

Vuonoksen tuotantolaitoksia. Myös tähän kaivokseen rakennettiin oma rikastamo, joka oli Outokummussa järjestyksessään jo kolmas. Hallinnollisesti Vuonos kuului osaksi Outokummun kaivosta, kuten myös Joensuun läheisyydessä sijainnut Hammaslahdenkin kuparikaivos (toimi vuosina 1973-1986).

MALMI LOPPUU

Keretin tuotanto- laitoksille etsittiin uusia käyttömahdollisuuksia, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Nykyisin Keretistä on pystyssä enää komea kaivostorni.

Aina vain tehokkaammat kaivoskoneet ja jalostusmenetelmät nopeuttivat louhintaa. Malmivarat ehtyivät väistämättä. Kun Keretti suljettiin, Outokumpu Oy oli laajentunut kansainväliseksi suuryritykseksi. Jo tätä ennen oli suljetti Vuonoksen kaivos neljä vuotta aikaisemmin.

Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 25.5.1989. Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt. Outokumpu tulee aina säilymään nykyaikaisen suomalaisen kaivosteollisuuden syntysijana.

Toukokuussa 1989 Keretin kaivoksen varastohallissa pidettiin kaivoksen sulkemistilaisuus. Paikalla mm. niin Outokumpu Oy:n kuin Outokummun kaupunginkin johtohenkilöitä.

Keretin kaivoksen sulkemistilaisuus.